Kesäkuun viimeinen

Läpi yön hän istuu, lattialla hiljaa odottaa
vaikka pahaa pelkää silti yhä toivoo parempaa
Vielä sinnikkäästi uskoo onnellisiin loppuihin
vaikka tietää ettei toinen koskaan palaa takaisin

Hän ei varma ole kumpi sattuisikaan pahemmin
toisen karkaaminen pois vai suruviesti poliisin
Ei kai minkään syyn voi ajatella silloin auttavan
kun niin kaikki loppuu lailla äkillisen kuoleman

Joskus koittaa vielä päivä jolloin hänkin ymmärtää
vaikka haihtuu kaikki ympäriltä, jotain silti jää

Naiselle punaisessa takissa

Hänen silmänsä loistavat oitis
ohi ihmisten katseensa naulaa
Katson kaunista kutrien kultaa
tuota suudelmaa kutsuvaa kaulaa

Hetken silmänsä muualla viihtyy
mutta takaisin jälleen jo palaa
Voisi sanoiksi muuttua tunne
kun ei kumpikaan katsettaan salaa

Mietin miksi en uskalla mennä
miksei sanoihin rohkeus nyt yllä
Ehken pelkääkään kieltoa kuulla
hänen pelkäänkin sanovan "Kyllä"

Esplanadilla sata vuotta sitten

Heru ei nyt lohduttavan viinin tilkkaa,
kanna humala ei murheen laakson yli
Onni muiden tuo mun suruani pilkkaa
Jokaiselle heistä löytyy toisen syli

Niinpä kiroan nuo kaikki keijukaiset,
hymyillänsä jotka kurjuutta mun nostaa
Paholaisen työtä ovat kauniit naiset,
olemassaolollaan kun mulle kostaa

Oikutelkaa te vain tuuliviirin lailla!
Kyllä teillekin oikeuden hetki koittaa
Viiniä pelkästään olen mä nyt vailla
Turhuuden kaiken saa itsesääli voittaa

Jouluyönä

Kuinka kauas vielä näänkään sinut siipiesi vievän
jos en tunteitani sanoiksi mä puetuksi saa
Voittaa yksinäisyys mielessäni menneen kaipuun lievän
ja taas kauniit muistot piiloutuvat katkeruuden taa

Onhan selvää että kaikkea en sinulta voi niellä
vaikka onneasi toivon ja sen eteen paljon teen
Niin kai lienee hölmö ylpeyteni sovintomme tiellä
ja tää hiljaisuus niin lentos' kantaa yli suuren veen

Näin saa yhteytemme puoleltani lopullisen rauhan
Enää vaivaa en kun rinnallasi kulkee joku muu
Kuolleen rakkautemme muistoksi teen mustan surunauhan
Siten muistan kuinka kauneimmatkin kukat lakastuu

Kokonaisuudesta osiksi

Hän ei tiedä josko koittaa
vielä aika onnen moisen
Muistaa kuinka kauan sitten
joskus nauroi kanssa toisen

Hymyt muistaessaan hänen
vaikeaa on nähdä miksi
joku raastoi hänen kauniin
onnensa sen palasiksi

Jokaöiset painajaiset
muistin pintaan palaneina
näyttävät tuon hänen rakkaan
elämänsä sirpaleina

Pohtii ilon muututtua
murheen suuren syvänteiksi
repiä hän miksi tahtoi
unelmansa riekaleiksi

Uhraus

Kovimman kautta kai kasvoit
ainakin itse niin luulit
Hellitti pelkosi aina
rohkaisun sanat kun kuulit

Useinhan sinä jo uskoit
kaiken niin ymmärtäneesi
Hetkisen vain jälkeen aina
vaihtuikin taas ihanteesi

Lopulta "totuuden" löysit
kasassa pysyitkin tovin
Uhreja nähnyt et lainkaan
rohkeutta puhkuit niin kovin

Mainetta jo olet saanut
kultaakin hieman kai vuollut
Nyt ei enää, nyt se loppui
minulle olet nyt kuollut

Hyvälle ystävälle

Saattaa joku satuttaa monin tavoin
toisen käytös muistuttaa kylmää jäätä
aina löytyy kuitenkin sydän avoin
eräs joka tarjoaa olkapäätä

Usein ovat raskaita päälle tälle
harmit jotka rauhaan vain eivät jätä
kunnes voi ne kertoa ystävälle
joka tietää mikä on tärkeätä

Joskus sataa murheita kaatamalla
koko päivän oltua orjatyötä
mutta löytyy pahankin myrskyn alla
eräs jolle toivottaa hyvää yötä

Oodi marketin kassalle

Mä sinulle mieluusti rahani kannan
ja viimeiset roponi käteesi annan

On päivääni tuomasi riemu niin suuri
ett' tajuni säilytän juuri ja juuri

Mä koskaan en nähnyt oo tyttöä moista
ei mistään voi löytyä tuollaista toista

Kun silmäni täyttää tuo kaareva uuma
niin koskena pauhaa mun vereni kuuma

Ja alati auki on lempeni ovi
kun mielessä pyörii tuo uhkea povi

On kutsuvan huumaava ihosi tuoksu
ei ikinä loppune kuolani juoksu

Mä sinulle vaikka kuun taivaalta toisin
jos muotojas' hetkisen silittää voisin

Mut' hetkinen kassasi luona saa riittää
on aika mun ottaa jo kuitti ja kiittää

Kipulääkitys

Aivan sama kuka olet,
nimeäs' en tahdo kuulla
Olet hetken lääke tuskaan
eikä muuta pidä luulla

Olet juuri mitä kaipaan,
olet hetki helpotusta
Toviks' saada voin sen kaiken
mitä kaipaa sielu musta

Kaipaa en nyt ystävyyttä
taikka sanaa rehellistä
Pelkkä kehos' tarjoaa sen
hetken poissa helvetistä

Erotuksen summa

On ikävöinti heikkoutta
ja kaipaaminen häpeä
Jos tulee ero puheeksi
on syytä aina hymyillä

On toipuminen kilpailu
ja uusi onni saavutus
On kaikki mennyt kurjuutta
ja joka muutos parannus

Ei pysähtyä kannata
ei ajatella muistojaan
Vaan elämässään edetä
ja onnistua uudestaan

Muutoksia

Ei riittänytkään kiintymys
vaan alkoi rakkaus kuihtua
pian veivät vietit muualle
ja hellyys vaihtoi kohdetta

Kai uskoo eräs tahollaan:
on hänet helppo korvata
Kun katsoo toisen onnea
niin kasvaa kurjuus korkoa

Hän tahtoo menneet unohtaa
ja päästää irti kaikesta
Niin riuhtoo poikki kahleitaan
ei aio enää kaivata

Aistilliseen uneen

Nuo silmät syvän siniset
nuo hiusten laineet vaaleat
ja kädet joilla hyväilet
mut sulouneen saattavat

Kun siivet öiset kantavat
mut kauas ja taas takaisin
sä haavojani parannat
ja tuoksut läpi unenkin

Sä huokauksella kosketat
lyö korviin aallot kuiskeen vain
ja huules' yhä maistuvat
kuin hetki sitten kasvokkain

En tahtois' tästä levosta
mä koskaan enää herätä
jos noustess' saisin huomata
ett' makaa et sä vieressä

Itkuvirsi

Ei oota sänky pehmeä
ei pehmeämpi syli
Kai onnea kun jaettiin
taas hypättiin mun yli

Ei tullut neito unien
ei prinsessakaan sadun
Kun mietin tekojani nyt
niin yhtä seikkaa kadun

En saanut oisi toivoa
en unelmoida lainkaan
Mä mahdotonta odotin
ja mitä siitä sainkaan?

Hiljaisuuteen

Vaikka paljon kai aikaa toisillemme soimme
on jo mennyttä se mitä yhdessä koimme
ja vain toistemme ohi jos puhua voimme
lienee parempi ommella kiinni suu

Eihän kuollut hevonen ruoskimalla raada
eikä hiljaisuus varmaan maailmoja kaada
ja parasta kun vastauksia emme voi saada
on kietoutua siihen ja jättää muu

Kuin yrittäisi kitaraa kielittä soittaa
on kun tyhjyyttä pukea sanoiksi koittaa
Myrkky kielissämme tunteet kuihtuneet voittaa
Ajan myötä kai katkeruus unohtuu


(Piti vastata tässä blogissa vain runotorstain haasteisiin, mutta tärkeämpää tekemistä vältelläkseni oli pakko tarttua taas kynään)