65. haaste: portaat

Taakka lienee painava ja
urakka kai raskahampi
Portaita kun hahmo nousee
minne mennen, tullen mistä?

Askellus on vaikeaa ja
matka yhä haastavampi
jokainen kun askelma on
korkeampi edellistä

Askeleiden äänet kaikuu
ympärillä hiljaisuutta
Yksin kulkee väsyneenä
matkalla ei ketään kohtaa

Tietäisi jos hahmo nöyrä
ettei löydä mitään uutta
voisi matka kesken jäädä
alaspäin kun nousu johtaa

Erotuksen summa

On ikävöinti heikkoutta
ja kaipaaminen häpeä
Jos tulee ero puheeksi
on syytä aina hymyillä

On toipuminen kilpailu
ja uusi onni saavutus
On kaikki mennyt kurjuutta
ja joka muutos parannus

Ei pysähtyä kannata
ei ajatella muistojaan
Vaan elämässään edetä
ja onnistua uudestaan

64. haaste: saaste

Kaipa hiljaisuuden toivon
kohta voi jo täysin heittää
Ketään eivät korvat kuule
äänimassa kaiken peittää

Eivät tuiki taivaan tähdet
eivät voi ne suuntaa näyttää
Saasteet ilman sekä valon
pimeydellä taivaan täyttää

Itsekkyyden rumat irveet
kaiken aikaa mieltä raastaa
näkee silmät ympärillä
enää pelkkää ihmissaastaa

Muutoksia

Ei riittänytkään kiintymys
vaan alkoi rakkaus kuihtua
pian veivät vietit muualle
ja hellyys vaihtoi kohdetta

Kai uskoo eräs tahollaan:
on hänet helppo korvata
Kun katsoo toisen onnea
niin kasvaa kurjuus korkoa

Hän tahtoo menneet unohtaa
ja päästää irti kaikesta
Niin riuhtoo poikki kahleitaan
ei aio enää kaivata

63. haaste: arki

On liitto, lapset, koirakin
ja talo meren rannalla
Kai lisää samaa tahtoisin
jos löytyis' onni kotoa

Mut' toivoa kai muuta saa
Jos vaikka päättäis' seikkailla
vois' itseänsä satuttaa
ja muita siinä sivussa

Ois' onni omiss' käsissä
ja muiden kanssa nauttisin
sais' silmät päästään hävetä
kun lahjaks' toisi tippurin

Vaan täytyy kamppeet kerätä
ja noutaa lapset tarhasta
Kai perheen kanssa kärsiä
taas täytyy ehjäss' kodissa

Aistilliseen uneen

Nuo silmät syvän siniset
nuo hiusten laineet vaaleat
ja kädet joilla hyväilet
mut sulouneen saattavat

Kun siivet öiset kantavat
mut kauas ja taas takaisin
sä haavojani parannat
ja tuoksut läpi unenkin

Sä huokauksella kosketat
lyö korviin aallot kuiskeen vain
ja huules' yhä maistuvat
kuin hetki sitten kasvokkain

En tahtois' tästä levosta
mä koskaan enää herätä
jos noustess' saisin huomata
ett' makaa et sä vieressä

Itkuvirsi

Ei oota sänky pehmeä
ei pehmeämpi syli
Kai onnea kun jaettiin
taas hypättiin mun yli

Ei tullut neito unien
ei prinsessakaan sadun
Kun mietin tekojani nyt
niin yhtä seikkaa kadun

En saanut oisi toivoa
en unelmoida lainkaan
Mä mahdotonta odotin
ja mitä siitä sainkaan?

Hiljaisuuteen

Vaikka paljon kai aikaa toisillemme soimme
on jo mennyttä se mitä yhdessä koimme
ja vain toistemme ohi jos puhua voimme
lienee parempi ommella kiinni suu

Eihän kuollut hevonen ruoskimalla raada
eikä hiljaisuus varmaan maailmoja kaada
ja parasta kun vastauksia emme voi saada
on kietoutua siihen ja jättää muu

Kuin yrittäisi kitaraa kielittä soittaa
on kun tyhjyyttä pukea sanoiksi koittaa
Myrkky kielissämme tunteet kuihtuneet voittaa
Ajan myötä kai katkeruus unohtuu


(Piti vastata tässä blogissa vain runotorstain haasteisiin, mutta tärkeämpää tekemistä vältelläkseni oli pakko tarttua taas kynään)

62. haaste: tulevaisuus

Ei tulevaa voi tuntea tai koskettaa
ennen kuin sen näkee ja tietää
Mut' mennyttä jos ikinä ei selvitä,
sitä on vain pakko kai sietää

Voi elämää kai velkana myös kuluttaa
päivä on siis aina myös laina
vain hetkiinsä jo menneisiin jos takertuu,
saman tuo kai päivän se aina

Kyl' kirkkaammat ois hetkiset nuo tulevan,
vaikka voi kai mennyt myös loistaa
Se turhaakin on turhempaa tuo haaveilu,
samaa vain jos aikaa se toistaa

59. haaste: riimitetty runo

Kun runoja rustaa tää synkeä peikko,
on sisältö turhaa ja rytmikin heikko
näin lieneekin aika jo tunnustaa viimein
ei kaikkea saada voi ontuvin riimein


(Eihän tämä monta viikkoa ole myöhässä. Parempi kai myöhään kuin kymmenen oksalla.)