Aivan sama kuka olet,
nimeäs' en tahdo kuulla
Olet hetken lääke tuskaan
eikä muuta pidä luulla
Olet juuri mitä kaipaan,
olet hetki helpotusta
Toviks' saada voin sen kaiken
mitä kaipaa sielu musta
Kaipaa en nyt ystävyyttä
taikka sanaa rehellistä
Pelkkä kehos' tarjoaa sen
hetken poissa helvetistä
sunnuntai 4. marraskuuta 2007
Kipulääkitys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minäkin olen joskus ajatellut näin. Mutta tietenkään se ei auta mitään. Lohduttiko? Ei varmaan.
Itse olen yleensä ajatellut aika vahvasti niin, että kipujen iskiessä pitää hoitaa niiden syytä eikä oireita. Viime aikoina olen kuitenkin jälleen alkanut kyseenalaistaa ajattelutapaani ja miettinyt, että oireidenkin hoitaminen olisi varmaan jotakin, jos syyhyn ei löydä lääkettä. Toisaalta voin uskoa ilman omaa kokemustakin, että kipulääkkeillä on joskus aika voimakkaita sivuvaikutuksia.
Ehkä mietin liikaa. Voisi olla parempi olla suunnittelematta ja päättämättä mitään etukäteen ja tarttua tai olla tarttumatta tilaisuuksiin niiden osuessa oikeasti kohdalle. Selkärangassani elää vain sitkeästi ajattelu, että hetken mielijohteesta toimiminen tuottaa todennäköisemmin harmia kuin tarkkaan mietityt teot.
Kiitos omasta näkemyksestäsi. Ei se ehkä lohduttanut, mutta antoi toki mietittävää.
Lähetä kommentti