Esplanadilla sata vuotta sitten

Heru ei nyt lohduttavan viinin tilkkaa,
kanna humala ei murheen laakson yli
Onni muiden tuo mun suruani pilkkaa
Jokaiselle heistä löytyy toisen syli

Niinpä kiroan nuo kaikki keijukaiset,
hymyillänsä jotka kurjuutta mun nostaa
Paholaisen työtä ovat kauniit naiset,
olemassaolollaan kun mulle kostaa

Oikutelkaa te vain tuuliviirin lailla!
Kyllä teillekin oikeuden hetki koittaa
Viiniä pelkästään olen mä nyt vailla
Turhuuden kaiken saa itsesääli voittaa