Jouluyönä

Kuinka kauas vielä näänkään sinut siipiesi vievän
jos en tunteitani sanoiksi mä puetuksi saa
Voittaa yksinäisyys mielessäni menneen kaipuun lievän
ja taas kauniit muistot piiloutuvat katkeruuden taa

Onhan selvää että kaikkea en sinulta voi niellä
vaikka onneasi toivon ja sen eteen paljon teen
Niin kai lienee hölmö ylpeyteni sovintomme tiellä
ja tää hiljaisuus niin lentos' kantaa yli suuren veen

Näin saa yhteytemme puoleltani lopullisen rauhan
Enää vaivaa en kun rinnallasi kulkee joku muu
Kuolleen rakkautemme muistoksi teen mustan surunauhan
Siten muistan kuinka kauneimmatkin kukat lakastuu