Arjen sodan tantereella
ruumiit kulkee hengittäen
Runnoo joka askeleella
eteen jäävän laiskan väen
Kaunis pelti liikenteessä
vaihtaa muodon romurautaan
Aivan toisten vanaveessä
lienee joillain kiire hautaan
Miettiä ei ehdi alkaa
jatkuu aina kiivas taisto
Täytyy rientää juoksujalkaa
vaientaa taas suojavaisto
Pysäyttäkää viisarinne
menkää, kellot, toisten luokse
Pyydän: viekää minut sinne
miss' ei aika enää juokse
perjantai 14. joulukuuta 2007
72. haaste: kiire
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Kehnonlaisesti juoksee tuo viimeinen säkeistö.
Kiitän palautteesta. Ontuuko kirmaus mielestäsi rytmissä, riimeissä, sanoissa noin muuten vai tasaisesti kaikilla rintamilla?
Voi, ajattelin juuri, että tuo viimeinen säe oli mielenkiintoinen. Sairaan toivottomiahan nämä kirjoituksesi ovat. Toivon oikeasti, etteivät nämä peilaa sieluasi, vaan ehkäpä vain osaa ajatuksistasi.
Kunhan vähän ärsytin. Kehnonlaisestihan sen pitikin - juosta, ajan.
helanes,
ei se mitään, saa ärsyttää. Lähinnä tuo kiinnosti siksi, että - kuten varmaan kaikissa raapustuksissani - viimeinen säkeistö oli se kaikkein oleellisin, ja ajatuksen taivuttaminen sanoiksi (oleellisesta pahemmin tinkimättä) oli melko hankalaa. Siksi ajattelin, että tuo osuus saattaisi hyvinkin olla varsin kankeaa luettavaa.
laura,
ilahduttavaa, jos koit tuon kiinnostavana.
Teksti on pimeille möykyille mitä oivallisin purkautumiskeino. Sen takia ne taitavat vallata suurimman osan tämän blogin tuotoksista. Epäilen, että hyvin harvat ihmiset näkisivät minussa kasvokkain mitään sellaista, mikä näissä teksteissä saattaa vaikuttaa kantavaltakin ominaisuudelta. Sieluani ne tuskin peilaavat, sillä en usko minulla olevan sellaista.
Varsinkin ensimmäinen säkeistö on hieno (:
Kiitos. Mikäs niissä muissa säkeistöissä muka oli vikana? Mitähäh?
Lähetä kommentti