Piirrän viivan syvään veteen,
aivan neidon nenän eteen
Hakata en kiveen tahdo,
uskon sanoihinsa tässä
Rajat ovat paperilla,
kartoissa ja puhujilla
Teot eivät niitä palvo
oikeassa elämässä
Onton kaiun saavat sanat,
pelkkää ilmaa kannattavat
Pystyssä ei aidat pysy
perustassa pettävässä
sunnuntai 24. helmikuuta 2008
80. haaste: jotain rajaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Lähes kalevalainen poljento sanoissasi. Ja veteen piirretty viiva. Piti oikein lukea moneen otteeseen.
Juu, piti saada vaihteeksi aikaiseksi säkeitä jotenkin luonnollisemmalla rytmillä kuin nuo muutamat aikaisemmat tekeleet. Hyvä, jos se soi korviin onnistuneesti.
Kaikki rajat lienevät enemmän tai vähemmän veteen piirrettyjä, vaikka ne kuinka olisi painettu karttoihinkin. Onneksi tai valitettavasti, sitä en osaa sanoa.
Wildeman miks piirrät rajan neidon eteen?
Ehkä en halua hänen menevän suuntaan, minne nokka osoittaa. Toki rajan voi piirtää neidon taaksekin, mutta sitten varmaan yritetään estää häntä palaamasta jonnekin, missä hän on jo ollut. Järkevyys kai riippuu siitä, mihin suuntaan neito katsoo.
(Tämä on toki teoreettista pähkäilyä, enkä suostu myöntämään runoa mitenkään omakohtaiseksi tai totuuspohjaiseksi.)
Totta. Perusta kunnossa. Ja sellaistakin olen kuullut että jos ei sana pidä, ei lukkokaan pidä.
Niinhän tuo on tuon perustan kanssa. On sitten ihan eri asia, halutaanko mitään rajoja piirtääkään. Jos niiden yli aiotaan kävellä, on parempi jättää ne avoimesti kokonaan piirtämättä.
Kärjistäen voisin sanoa, että ilman rehellisyyttä ei mielestäni ole mitään.
Lähetä kommentti