Iskee hyökyaalto se päälle, kun kohtelee läheinen väärin
Ovat lyhyet jäljet valheen, ei lopu tuo petoksen vaino
Voima pettymyksen niin kasvaa, vaan helpotus missään ei määrin
Kuinka jaksaa voi kantaa moista, jos liikaa on omakin paino?
Aavan tuolla puolenkin kuohuu, ja lähestyy aallot jo rantaa
Onhan taakka hällekin raskas, kun tekonsa aika on myöntää
Ovat myllynkivet kuin ilmaa, kun vastuuta pitäisi kantaa
Niinpä tyystin väistääkin kuormat, ja painon tuon toiselle työntää
perjantai 1. helmikuuta 2008
77. haaste: voima
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Mielenkiintoinen rytmi.
Onko tuo kiltti tapa sanoa, että se ei toimi? (Tässä voisi olla hymiö perässä.)
Ajattelin taas vaihteeksi kokeilla hieman pitempiä riimien välejä. Rytmistä tulee siten aika paljon haastavampi seurata, mutta vaihtelu voinee hankaloittamisen lisäksi myös virkistää. Ainakin toivottavasti.
Hitsit! Jos ainoa synti on typeryys, niin meillä pyyhkii hyvin! Mistä niitä kevyitä myllynkiviä saa? Nimim. "Etsivä"
Jos ainoa synti on typeryys, niin meillä pyyhkii hyvin!
Sikäli kyllä, että siinä tapauksessa minunkin syntisaldoni jää siihen yhteen. Toisaalta asiaa voi ajatella niinkin, että harrastan jokaista olemassa olevaa syntiä. Se ei ehkä kuulosta hirveän kiltiltä, vaikka pahan pojan imagoni toki kohoaa aivan uusiin sfääreihin.
Mistä niitä kevyitä myllynkiviä saa?
Nimim. "Etsivä"
Etsivä kuulemma löytää, joten kannattanee palkata sellainen. Ei kuitenkaan kannata asettaa hirveästi odotuksia myllynkivien absoluuttiselle keveydelle, vaikka ne vertailussa keventyneiltä tuntuisivatkin.
Ei säkeestä kannata marista, kun koostuu se lauseparista.
Sisäsoinnusta kyllä voi narista, ja viskata kommentilla varista.
Ei aina voi kauniisti sanat soida
ja joskus ei riimitkään työtään hoida
Kun joskus on hukassa tyystin aatos
niin toki saa silloinkin kommentoida
Lähetä kommentti