Hetket nuo menneiden aikojen kuolee
ne harmaaseen pölyyn jo niin hautautuu
Liekit kun siltoja takana nuolee
niin peilistä katsoo joku aivan muu
Aika tuo kalkkia katkeraa juottaa
ei palkitse sitä joka unelmoi
Näyttää se keneen ei kannata luottaa
vaan toisaalta siten myös opettaa voi
lauantai 9. helmikuuta 2008
78. haaste: historia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Aika vähän siitä opiksi otetaan, niin yksilön kuin ihmiskunnankin tasolla.
Tietysti voi myös miettiä, mistä kaikesta kannattaa oppia pois. Ainakin yksilön tasolla liika varovaisuus tappaa ihmiset kovien kuoriensa sisälle. Ihmiskunnan tasolla riskien ottaminen ja uhrarohkeus voisi ehkä vähentyä ilman pahoja tappioita.
Oispa vaikka laulu tosa. Joka ja joku ehkä pois ja muuta tilalle. Soi hienosti.
Kiitos hienosointisuudesta. Rytmi pisti tällä kertaa ihan tosissaan hanttiin, ja nimenomaan noiden sanojen kohdalla joka säkeessä. Ehkeivät ne muutenkaan ihan parhaita sanoja noihin kohtiin ole, mutta itseltä loppui mielikuvitus tuossa kohtaa.
Mielenkiintoinen näkökulma nuo sillat. Ne kertovat lineaarisesta aikakäsityksestä, kerran hävitetty muuttaa kaiken. Muuttuisiko siltojen merkitys jos katsoisimme aikaa syklisenä?
Siltojen merkitys saattaisi olla hyvinkin erilainen syklisessä aikakäsityksessä. Itse olen ajan(kin) suhteen sen verran putkiaivoinen, että en osaa miettiä asiaa kovin pitkälle niin. Mielenkiintoinen haaste silti.
Toki lineaarisessakin aikakäsityksessä siltojen luokse voi palata ja jopa yrittää rakentaa niitä uudestaan. Se ei kuitenkaan palauta aikajanalla takaisin polttamista edeltäneeseen aikaan.
Lähetä kommentti