Kaukana on aika jolloin asui täällä heitä
jotka voinee näyttää enää ruudut kaitafilmin
Ovat rakkaan kotikylän multaan ehtineitä
Yksi kuitenkin on kaikki nähnyt omin silmin
Heidät pihaan tähän liittää vielä monet muistot
Monet pienet jalkaparit täällä joskus juoksi
Autioiksi jääneet ovat nyt jo leikkipuistot
Viimeinen on heistä jäänyt tänne muiden vuoksi
(Haasteena oli kuva)
lauantai 12. tammikuuta 2008
74. haaste
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Dorianhan luo mummolle glorian.
Eipä tainnut kuvan mummon yrmeä ilme tai sylissä oleva kirja juurikaan tyyliä määritellä, siksi taisi tuo gloria päästä jostain hyökkäämään runoon. Keskityin vanhuuteen, kuten niin kovin monet muutkin kirjoittajat näyttävät keskittyneen. (Alitajuisen plagioinnin pelossa toki luin toisten kirjoitukset vasta omani kirjoittamisen jälkeen.)
Runo oli kaunis. Varsinkin kaksi viimeistä säettä loivat taikaa. autiot leikkipuistot vastaa hyvin kuvan tunnelmaa ja ilmapiiriä. Viimeinen mummo, joka oli jäänyt tänne muiden vuoksi - ei todellakaan sulje ajatuksia vaan avaa ne. Se luo välähdyksen persoonasta, joka on kasvanut kohtalonsa yläpuolelle.
Kiitos. Tuo ajatuksien sulkeminen ja/tai avaaminen on sikälikin mielenkiintoista, että näin itsekin jälkikäteen huomaan pystyväni helposti tulkitsemaan runon sanoja tavoilla, jotka mielessä en sitä kirjoittanut. Hyvä niin.
Lähetä kommentti