Kaada kiehuvaa öljyä niskaani,
kunnes luitteni valkoinen hohtaa
Iske varstalla voimalla kylkiini,
kunnes löydä et ehjää sä kohtaa
Anna rautojen upota nilkkaani,
kunnes jalkani pettävät alta
Kisko hampaani pihdeillä juurineen,
kunnes kiskoa enää et malta
Kaiva itkevät silmäni kuopistaan,
kunnes näy veren alta ei nenää
Kunhan sano et nyt mitä pelkään niin:
ettet rakasta minua enää
perjantai 18. tammikuuta 2008
75. haaste: kipupiste
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
"rakkaus on ruma sana.."
hui, tuollainen rakkaus on pelottavaa, minusta se kuulostaa enemmän omistushalulta kuin rakkaudelta... tarkoitus ei nyt kuitenkaan ollut varmaankaan ruotia sitä, mitä kukakin sillä rakkaudella käsittää. Jos tuskaa olet tahtonut tällä kuvata, se kyllä välittyy, tuntuu ihan Solar Plexuksessa asti. huh huh
Vahva ilmaisu, rakkauden menetyksen pelko tulee runossa voimallisesti esiin. Yhdellä tasolla tulee mieleen Suomi-iskelmä ja tämä sitten EI OLE vähättelyä vaan kehu.
Pirta,
rakkaushan on aina pelottavaa. Tässä skenaariossa ei (ainakaan välttämättä) ollut ajatuksena, että kehotusten kohde haluaisi moisia operaatioita suorittaa tai sellaisiin edes suostuisi. Ne ovat vain vertailukohtia toisenlaiseen kipuun, ja runon puhujan mielestä preferoitavampia kuin rakkauden niin pelottava loppuminen (tai oikeastaan totuuden kuuleminen). Vaan ehkä tuollainen preferointikin kertoo jotain omistamisenhalusta — ja sitä saa toki pohtia täälläkin.
Hyvä, jos jossain tuntui. Niin kai kivun (ja ehkä myös sellaisen kuvailun) pitäisikin.
Tuima,
kipu on vahva sana ja tunne, ja ansainnee vahvan kuvauksen.
Ihan hyvä, että varmistit tuon Suomi-iskelmäkommentin tulkitsemisen... Tilanne olisi muuten saattanut karata herkän runoilijan loukkaantumisen puolelle. Mutta nyt toki kiitän kehuista.
Ethän vain loukkaannu, mutta minulle nousi hymy naamalle, tässä oli niin raju alustus ja dundeellinen loppu. Hyvin kirjoitettu. Älä suutu, oikeesti.
Katili,
täytyy sanoa, että mitään loppukevennystä ei ollut tarkoitus tuohon puristaa. Kontrastia toki.
Kommentoida saa vapaasti ja antaa kaikenlaista palautetta, joten en loukkaannu tai suutu. (Mutta saatan ehkä katkeroitua sen verran, että menen murjottamaan lähikapakkaan ja ryyppään itseni pöydän alle.)
Kyllä tää taitaa olla kuvaus siitä itestään; intohimoista syttynyttä, ja siksi joitakin todella addiktoivaa ns. rakkautta :D
Auts. Minä tykkäsin alusta, mutta loppu pisti mahan kiertämään. Rakkaus, yöks.
En tiedä, minkä sortin (ns.) rakkautta itse olen kokenut, mutta on tainnut olla aika tylsää ja kaveruuspohjaista. Hampaat ja silmät ainakin ovat tallella, vaikka molemmat vinoja olisivatkin.
Alcinoe,
välillä täytyy yrittää miellyttää myös hunajankaipuisia. Onneksi runon viimeisen hempeilysäkeistön voi peittää monitorissa vaikka tussilla, niin kokonaisuus jää eheämmäksi.
Mahdolliset vatsavaivat ovat myös lukijoiden omalla vastuulla, joten haastemiestä ei kannata lähettää postilaatikkoon.
Lähetä kommentti