Katsot kauas, toiseen aikaan
aikaan jossa ole emme
Houkuttele ei kai hetki
tämä jona riitelemme
Käännät selän, hiljaa huokaat
vaikenemme jo me kaksi
Tilanteen kai joka sana
muuttaisi vain pahemmaksi
Loppuu puhe, keskustelu
eikä koita aika uuden
Voimakkaammin puhuvat niin
pitkät hetket hiljaisuuden
Inspiraationa tällä kertaa kuva.
tiistai 13. toukokuuta 2008
89. haaste
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tulee mieleen pitkäaikainen riitely, jossa ei ole mitään uutta - eikä juuri nyt pääsyä irti riitakierteestäkään. Riimittely ei peitä runon surullisuutta.
Jonkinlainen väsymyksen ja luovuttamisen kuva minulla mielessäni oli.
Hyvä, jos se välittyi (eikä riimittely suistanut runoa tahattomaan
koomisuuteen).
Minusta tuossa kyllä olisi rytmi ja riimi soinut sanojen toisessakin järjestyksessä. No minusta.
Riimittely ei ole pahasta. Se on yksi runoon kuuluva keino niinkuin panorointi on elokuvan keino. Kysymys on siitä miten sitä käyttää, miten asiat ilmaisee. Keinot on monet. Aina. Tämä teksti luo kuvan hiljaisesta jännittyneestä surullisesta hetkestä. Odotuksesta.
o-s-t h-n-n,
ainakin rytmi voi toimia aivan mainiosti ilman riimejäkin. En tiedä, onko rytmittely riimein helpompaa vai vaikeampaa kuin ilman niitä.
isopeikko,
tyylikeino riimittely toki on. Jotkut keinoista kärsivät helposti liikakäytöstä, mutta en tiedä, voiko riimejä käyttää sujuvasti vain osassa runoa.
Hyvä, jos teksti muodostaa mieleen kuvan. Niin sitä ajatus kulkee kuvasta tekstin kautta takaisin kuvaksi.
Lähetä kommentti