Kesäkuun viimeinen

Läpi yön hän istuu, lattialla hiljaa odottaa
vaikka pahaa pelkää silti yhä toivoo parempaa
Vielä sinnikkäästi uskoo onnellisiin loppuihin
vaikka tietää ettei toinen koskaan palaa takaisin

Hän ei varma ole kumpi sattuisikaan pahemmin
toisen karkaaminen pois vai suruviesti poliisin
Ei kai minkään syyn voi ajatella silloin auttavan
kun niin kaikki loppuu lailla äkillisen kuoleman

Joskus koittaa vielä päivä jolloin hänkin ymmärtää
vaikka haihtuu kaikki ympäriltä, jotain silti jää

83. haaste: heijastuksia

Onnellinen saatan olla,
sellaisena pysyn, arvaan
kaikki kunhan kehuvat ja
silittävät myötäkarvaan

Itsetuntoa en kaipaa,
rohkeuttakaan perinteistä,
jos vain älykkään ja hyvän
itseni voin nähdä heistä

82. haaste

Tärkeintä ei ole löytää,
tärkeää on etsiä
Jos vain tietää mitä hakee,
odottaa se edessä

Turhaa lienee tahtomaansa
omistaa tai vangita
Onni talteen purkitettu
tuhkaksi voi muuttua

Kerätessä liian paljon
lopulta ei mitään saa
Siksi onkin osattava
luopua, ei luovuttaa

Inspiraationa tällä kertaa teksti.

81. haaste: valinnan vaikeus

Vaikeaa on kunkin joskus
kantaa vastuu päätöksistään
Vapauttansa moni vaalii
luopua ei tahdo mistään

Valintoja kammoksuvat
tahtovat ne jättää muille
ihmisille rohkeemmille
selkärangoin siunatuille

Aina ei vain tahto auta
välttää ei voi vastuun kättä
Valinta on myöskin jättää
valintansa tekemättä

80. haaste: jotain rajaa!

Piirrän viivan syvään veteen,
aivan neidon nenän eteen
Hakata en kiveen tahdo,
uskon sanoihinsa tässä

Rajat ovat paperilla,
kartoissa ja puhujilla
Teot eivät niitä palvo
oikeassa elämässä

Onton kaiun saavat sanat,
pelkkää ilmaa kannattavat
Pystyssä ei aidat pysy
perustassa pettävässä

79. haaste

Nyt näitä taitoja opiskele
ja nousee arvosi ylemmäksi
Niin täyttyy tarkoitus naisen nöyrän
Voit tehdä miehesi ylpeäksi

Niin kuluu elosi aika hiljaa
kun opit vuosittain jotain uutta
Sen myötä muistathan kuinka vaimo
voi olla kaunista omaisuutta

(Inspiraationa kuva)

78. haaste: historia

Hetket nuo menneiden aikojen kuolee
ne harmaaseen pölyyn jo niin hautautuu
Liekit kun siltoja takana nuolee
niin peilistä katsoo joku aivan muu

Aika tuo kalkkia katkeraa juottaa
ei palkitse sitä joka unelmoi
Näyttää se keneen ei kannata luottaa
vaan toisaalta siten myös opettaa voi

77. haaste: voima

Iskee hyökyaalto se päälle, kun kohtelee läheinen väärin
Ovat lyhyet jäljet valheen, ei lopu tuo petoksen vaino
Voima pettymyksen niin kasvaa, vaan helpotus missään ei määrin
Kuinka jaksaa voi kantaa moista, jos liikaa on omakin paino?

Aavan tuolla puolenkin kuohuu, ja lähestyy aallot jo rantaa
Onhan taakka hällekin raskas, kun tekonsa aika on myöntää
Ovat myllynkivet kuin ilmaa, kun vastuuta pitäisi kantaa
Niinpä tyystin väistääkin kuormat, ja painon tuon toiselle työntää

76. haaste: humoristinen

Hän loukkauksiaan muille laukoo
hauska uskoo olevansa
Jos erehdyt sä kuuntelemaan
laukeaa jo vitsiansa

Kun mukana ei naura kukaan
tajua ei syytä miksi
Ja typeriä juttujansa
yhä kutsuu huumoriksi

Käy rintoihin myös kiinni naisten
takapuoleen assistentin
Hän pilaksi kai sitä kutsuu
maksuksi myös jättää sentin

Kai suututti hän yhden liikaa
rauhassa saa yksin nauraa
Nyt huvittaa voi muita kenties
pellossa kun kasvaa kauraa

Naiselle punaisessa takissa

Hänen silmänsä loistavat oitis
ohi ihmisten katseensa naulaa
Katson kaunista kutrien kultaa
tuota suudelmaa kutsuvaa kaulaa

Hetken silmänsä muualla viihtyy
mutta takaisin jälleen jo palaa
Voisi sanoiksi muuttua tunne
kun ei kumpikaan katsettaan salaa

Mietin miksi en uskalla mennä
miksei sanoihin rohkeus nyt yllä
Ehken pelkääkään kieltoa kuulla
hänen pelkäänkin sanovan "Kyllä"

75. haaste: kipupiste

Kaada kiehuvaa öljyä niskaani,
kunnes luitteni valkoinen hohtaa
Iske varstalla voimalla kylkiini,
kunnes löydä et ehjää sä kohtaa

Anna rautojen upota nilkkaani,
kunnes jalkani pettävät alta
Kisko hampaani pihdeillä juurineen,
kunnes kiskoa enää et malta

Kaiva itkevät silmäni kuopistaan,
kunnes näy veren alta ei nenää
Kunhan sano et nyt mitä pelkään niin:
ettet rakasta minua enää

74. haaste

Kaukana on aika jolloin asui täällä heitä
jotka voinee näyttää enää ruudut kaitafilmin
Ovat rakkaan kotikylän multaan ehtineitä
Yksi kuitenkin on kaikki nähnyt omin silmin

Heidät pihaan tähän liittää vielä monet muistot
Monet pienet jalkaparit täällä joskus juoksi
Autioiksi jääneet ovat nyt jo leikkipuistot
Viimeinen on heistä jäänyt tänne muiden vuoksi

(Haasteena oli kuva)

73. haaste: Uudenvuodenpäivä

Monen vieraan,
monen tutun,
iloiseksi otaksutun
kuplivaa näin yöllä juovan

Jotain vanhaa,
jotain uutta,
kaiken tutun jatkuvuutta
odottaa voi jatkon tuovan

Pyytää tahdon,
pyytää voisin,
onnettaren joskus soisin
katseensa mun puoleen luovan

Toivon kenties,
toivon varmaan
maailmamme synkän harmaan
kauneutta jo mulle suovan

Joku itkee,
joku suuttuu,
tuskin tästä mikään muuttuu
alla murheen mustan huovan

Esplanadilla sata vuotta sitten

Heru ei nyt lohduttavan viinin tilkkaa,
kanna humala ei murheen laakson yli
Onni muiden tuo mun suruani pilkkaa
Jokaiselle heistä löytyy toisen syli

Niinpä kiroan nuo kaikki keijukaiset,
hymyillänsä jotka kurjuutta mun nostaa
Paholaisen työtä ovat kauniit naiset,
olemassaolollaan kun mulle kostaa

Oikutelkaa te vain tuuliviirin lailla!
Kyllä teillekin oikeuden hetki koittaa
Viiniä pelkästään olen mä nyt vailla
Turhuuden kaiken saa itsesääli voittaa

Jouluyönä

Kuinka kauas vielä näänkään sinut siipiesi vievän
jos en tunteitani sanoiksi mä puetuksi saa
Voittaa yksinäisyys mielessäni menneen kaipuun lievän
ja taas kauniit muistot piiloutuvat katkeruuden taa

Onhan selvää että kaikkea en sinulta voi niellä
vaikka onneasi toivon ja sen eteen paljon teen
Niin kai lienee hölmö ylpeyteni sovintomme tiellä
ja tää hiljaisuus niin lentos' kantaa yli suuren veen

Näin saa yhteytemme puoleltani lopullisen rauhan
Enää vaivaa en kun rinnallasi kulkee joku muu
Kuolleen rakkautemme muistoksi teen mustan surunauhan
Siten muistan kuinka kauneimmatkin kukat lakastuu

Kokonaisuudesta osiksi

Hän ei tiedä josko koittaa
vielä aika onnen moisen
Muistaa kuinka kauan sitten
joskus nauroi kanssa toisen

Hymyt muistaessaan hänen
vaikeaa on nähdä miksi
joku raastoi hänen kauniin
onnensa sen palasiksi

Jokaöiset painajaiset
muistin pintaan palaneina
näyttävät tuon hänen rakkaan
elämänsä sirpaleina

Pohtii ilon muututtua
murheen suuren syvänteiksi
repiä hän miksi tahtoi
unelmansa riekaleiksi

72. haaste: kiire

Arjen sodan tantereella
ruumiit kulkee hengittäen
Runnoo joka askeleella
eteen jäävän laiskan väen

Kaunis pelti liikenteessä
vaihtaa muodon romurautaan
Aivan toisten vanaveessä
lienee joillain kiire hautaan

Miettiä ei ehdi alkaa
jatkuu aina kiivas taisto
Täytyy rientää juoksujalkaa
vaientaa taas suojavaisto

Pysäyttäkää viisarinne
menkää, kellot, toisten luokse
Pyydän: viekää minut sinne
miss' ei aika enää juokse

71. haaste: juhlava

Teen solmun ranskalaisen kravattiin
ja rintaan taskuliinan taittelen
On napit kalvosinten kirkkaat niin
kun katson peiliin kerran viimeisen
Niin valot koko talon sammutan
vain liekit kynttilöiden palaa saa
Ja pöytään ruokailemaan istahdan
Kuin veri lasin viini punertaa
Soi kaunein säestys kuin satu vain
se huumaa minut melkein humalaan
En silti nouse ylös tuolistain
kun kutsuu musiikki tuo tanssimaan
Ei enää kestä hymy pitempään
kun varjo seuranain on yksinään

(Muokattu viimeistä riviä lähes välittömästi pikaisen palautteen perusteella. Kiitän palautteen antajaa.)

Uhraus

Kovimman kautta kai kasvoit
ainakin itse niin luulit
Hellitti pelkosi aina
rohkaisun sanat kun kuulit

Useinhan sinä jo uskoit
kaiken niin ymmärtäneesi
Hetkisen vain jälkeen aina
vaihtuikin taas ihanteesi

Lopulta "totuuden" löysit
kasassa pysyitkin tovin
Uhreja nähnyt et lainkaan
rohkeutta puhkuit niin kovin

Mainetta jo olet saanut
kultaakin hieman kai vuollut
Nyt ei enää, nyt se loppui
minulle olet nyt kuollut

70. haaste: tenkkapoo

Yksi toisen ihanuutta
palvoo lailla laulurastaan
Rakkautensa jatkuvuutta
varjelee kuin lempilastaan
Tahtoo välttää katkeruutta
kunnes nousee seinä vastaan
Kokee oppitunnin siitä
ettei aina tahto riitä

(Muokattu: vaihdettu sanojen "seinä" ja "nousee" järjestystä, kun alkuperäinen särähti korvaan.)