Hän ei tiedä josko koittaa
vielä aika onnen moisen
Muistaa kuinka kauan sitten
joskus nauroi kanssa toisen
Hymyt muistaessaan hänen
vaikeaa on nähdä miksi
joku raastoi hänen kauniin
onnensa sen palasiksi
Jokaöiset painajaiset
muistin pintaan palaneina
näyttävät tuon hänen rakkaan
elämänsä sirpaleina
Pohtii ilon muututtua
murheen suuren syvänteiksi
repiä hän miksi tahtoi
unelmansa riekaleiksi
sunnuntai 16. joulukuuta 2007
Kokonaisuudesta osiksi
Lähettänyt DorianK klo 18.56
Tunnisteet: ei-runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti