Kovimman kautta kai kasvoit
ainakin itse niin luulit
Hellitti pelkosi aina
rohkaisun sanat kun kuulit
Useinhan sinä jo uskoit
kaiken niin ymmärtäneesi
Hetkisen vain jälkeen aina
vaihtuikin taas ihanteesi
Lopulta "totuuden" löysit
kasassa pysyitkin tovin
Uhreja nähnyt et lainkaan
rohkeutta puhkuit niin kovin
Mainetta jo olet saanut
kultaakin hieman kai vuollut
Nyt ei enää, nyt se loppui
minulle olet nyt kuollut
keskiviikko 5. joulukuuta 2007
Uhraus
Lähettänyt DorianK klo 11.07
Tunnisteet: ei-runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti