Hänen silmänsä loistavat oitis
ohi ihmisten katseensa naulaa
Katson kaunista kutrien kultaa
tuota suudelmaa kutsuvaa kaulaa
Hetken silmänsä muualla viihtyy
mutta takaisin jälleen jo palaa
Voisi sanoiksi muuttua tunne
kun ei kumpikaan katsettaan salaa
Mietin miksi en uskalla mennä
miksei sanoihin rohkeus nyt yllä
Ehken pelkääkään kieltoa kuulla
hänen pelkäänkin sanovan "Kyllä"
sunnuntai 20. tammikuuta 2008
Naiselle punaisessa takissa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niin juuri se on pelottavaa, mitä sitten. Kun ei tarvitse kaivata elämäänsä jotakuta vaan joku voisikin olla.
Kaipa se vain on pelottavaa, että on joku, joka odottaisi jotain. Tavallaan pitäisi siis "suoriutua", kun yksinään ollessaan voi vain keskittyä valittamiseen eikä välittää toisten odotuksista.
Tällainen asenne on toki mielestäni varsin epäkypsä ja typeräkin.
Lähetä kommentti