Teen solmun ranskalaisen kravattiin
ja rintaan taskuliinan taittelen
On napit kalvosinten kirkkaat niin
kun katson peiliin kerran viimeisen
Niin valot koko talon sammutan
vain liekit kynttilöiden palaa saa
Ja pöytään ruokailemaan istahdan
Kuin veri lasin viini punertaa
Soi kaunein säestys kuin satu vain
se huumaa minut melkein humalaan
En silti nouse ylös tuolistain
kun kutsuu musiikki tuo tanssimaan
Ei enää kestä hymy pitempään
kun varjo seuranain on yksinään
(Muokattu viimeistä riviä lähes välittömästi pikaisen palautteen perusteella. Kiitän palautteen antajaa.)
sunnuntai 9. joulukuuta 2007
71. haaste: juhlava
Lähettänyt DorianK klo 23.38
Tunnisteet: runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Seurassa ainakaan ei valittamista.
"ALONE, adj. In bad company"
(Ambrose Bierce: The Devil's Dictionary)
Lähetä kommentti