Hän loukkauksiaan muille laukoo
hauska uskoo olevansa
Jos erehdyt sä kuuntelemaan
laukeaa jo vitsiansa
Kun mukana ei naura kukaan
tajua ei syytä miksi
Ja typeriä juttujansa
yhä kutsuu huumoriksi
Käy rintoihin myös kiinni naisten
takapuoleen assistentin
Hän pilaksi kai sitä kutsuu
maksuksi myös jättää sentin
Kai suututti hän yhden liikaa
rauhassa saa yksin nauraa
Nyt huvittaa voi muita kenties
pellossa kun kasvaa kauraa
perjantai 25. tammikuuta 2008
76. haaste: humoristinen
Lähettänyt DorianK klo 14.36
Tunnisteet: runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Näitä on kuulemma eduskunnassa. (Aihe muhimassa.)
Siellä kuulemma tosiaan otetaan mallia runoistani.
(Vaikka oikeasti ehtivätkin ensin, en tunnusta, että idea olisi lähtenyt sen asian uutisoinnista. Vaikutusta silläkin varmaan oli.)
Vallan oivasti riimitit vähän jännästi. Asia sinänsä on tälle sukupuolelle tuttu, huumoriahan se vaan kaikki.....;-D
Kiitos, on mukava olla oivan jännä.
Tässäkin asiassa on miehenä tainnut välttyä kaikelta pahalta. Kertaakaan ei ole kukaan työelämässä tullut kankkua puristelemaan. (Muualla toki.)
*squeeze*
Sari :p
Huumorintajuttomuus on vakava asia. Mutta vielä vakavampi on huono huumorintaju. Ainoa tapa miten niitä voi kestää, on suhtautua niihin huumorilla.
Hieno runo.
Jahas, täytyy näemmä lisätä tilastoihin (jälleen kerran) yksi virtuaalikähmintä.
Pirta, niinhän siitä sanotaan, että elämä on niin vakava asia, ettei siitä ole nauru enää kaukana. Sama taitaa päteä sitten huumorintajuun ja -tajuttomuuteen.
Löysin äsken runoblogiisi. Sinusta tuli juuri yksi suosikkirunoilijoistani. Herttinen.
Kiitokset. Moisista kommenteista punastuisin, jos se väri sopisi minulle lainkaan. Pidän tuota imartelevana kunniana, vaikka en tiedäkään, millaisessa seurassa listalla olen.
Lähetä kommentti