Voi voimia antaa tuo kantava aate
ja rohkeutta lisää myös tuoda
Vaan jokainen sana on punainen vaate
jos tukeaan aio ei suoda
Ei vahvuutta pelkkää tuo aatekaan anna
vaan heikkouden myöskin sen myötä
Se konfliktin yli ei lapsiaan kanna
jos rauhakin tuottaa niin työtä
lauantai 3. toukokuuta 2008
88. haaste: aatteen palo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Näin on. Kaikki toisenmieliset hirteen!
Aatteiden konfliktissa enemmistö voittaa, ja usein kuten lapseni kirjoitti historiankokeissa "muutamieliset karkuvat".
Tässä runossa tapaillaan hyvin aatteen tuoman vahvuuden ja toisaalta sen aiheuttaman sokeuden välillä. Tunnettu sanonta pohtii samaa asiaa näin: puhdas ja aatteellinen; ahdas ja puutteellinen.
Utuinen, tuo on jo melkoisen äärimmäinen reaktio, mutta noinkin vahvaa asennetta on toki maailmassa havaittavissa. Suomessa ei onneksi juurikaan.
Sirokko, noin siinä yleensä käy — ainakin, jos puhutaan useamman eri aatesuunnan välisestä konfliktista. Aika usein enemmistö jättäytyy kaiken liikehdinnän ulkopuolelle ja voi siten antaa hiljaisen siunauksensa myös vähemmistön pääsylle valtaan. (Jolloin kyse ei tosin taida enää ollakaan konfliktista...)
Puujalka, tuota ajatusta tosiaan hain, mutta en olisi osannut tiivistää sitä sanoiksi niin hyvin kuin tuossa sanonnassa tehdään. Varsin hyvä ilmaus, joka pitää säilöä korvan taakse.
Mikään aate tuskin kantaa ja kannattaa loputtomiin.
Tuskinpa. Siksi minusta (ainakin jatkuva) fundamentalismi onkin ihan aatteesta riippumatta jo lähtökohdiltaan metsään menemistä.
On sitten toinen asia, minkälainen vaihtoehto olisi parempi. Aatteen vaihtaminen toiseen ja sen kannattaminen vuorostaan fanaattisesti ei todennäköisesti kanna sekään loputtomiin, joten itse varmaan suosi(tteli)sin kohtuutta myös aatteiden nauttimisessa.
Lähetä kommentti