Ajat sitten lyöty kiinni ovi,
lahoava karmi myöten antaa
Lohkeileva maali alas tippuu,
julkisivu rumat sanat kantaa
Sumentuvat ruudut ikkunoiden,
harjakaton ryhti notkoon vaihtuu
Suolavesi uurtaa pintaan uomat,
kosketusten jäljet pois jo haihtuu
Lopulta vain olen raskas taakka,
uudemman jo saatte helpommalla
Sinnikkäinkin ajan myötä kuihtuu,
sydämeni sammuu ruosteen alla
lauantai 19. huhtikuuta 2008
86. haaste: rappion estetiikka
Lähettänyt DorianK klo 11.29
Tunnisteet: runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jääpä jäljelle kaunis tuhkakasa.
Ja tilaa jollekin uudelle.
Lähetä kommentti