Hän loukkauksiaan muille laukoo
hauska uskoo olevansa
Jos erehdyt sä kuuntelemaan
laukeaa jo vitsiansa
Kun mukana ei naura kukaan
tajua ei syytä miksi
Ja typeriä juttujansa
yhä kutsuu huumoriksi
Käy rintoihin myös kiinni naisten
takapuoleen assistentin
Hän pilaksi kai sitä kutsuu
maksuksi myös jättää sentin
Kai suututti hän yhden liikaa
rauhassa saa yksin nauraa
Nyt huvittaa voi muita kenties
pellossa kun kasvaa kauraa
perjantai 25. tammikuuta 2008
76. haaste: humoristinen
sunnuntai 20. tammikuuta 2008
Naiselle punaisessa takissa
Hänen silmänsä loistavat oitis
ohi ihmisten katseensa naulaa
Katson kaunista kutrien kultaa
tuota suudelmaa kutsuvaa kaulaa
Hetken silmänsä muualla viihtyy
mutta takaisin jälleen jo palaa
Voisi sanoiksi muuttua tunne
kun ei kumpikaan katsettaan salaa
Mietin miksi en uskalla mennä
miksei sanoihin rohkeus nyt yllä
Ehken pelkääkään kieltoa kuulla
hänen pelkäänkin sanovan "Kyllä"
Lähettänyt
DorianK
klo
10.53
2
kommenttia: Laura, DorianK
Tunnisteet: ei-runotorstai
perjantai 18. tammikuuta 2008
75. haaste: kipupiste
Kaada kiehuvaa öljyä niskaani,
kunnes luitteni valkoinen hohtaa
Iske varstalla voimalla kylkiini,
kunnes löydä et ehjää sä kohtaa
Anna rautojen upota nilkkaani,
kunnes jalkani pettävät alta
Kisko hampaani pihdeillä juurineen,
kunnes kiskoa enää et malta
Kaiva itkevät silmäni kuopistaan,
kunnes näy veren alta ei nenää
Kunhan sano et nyt mitä pelkään niin:
ettet rakasta minua enää
lauantai 12. tammikuuta 2008
74. haaste
Kaukana on aika jolloin asui täällä heitä
jotka voinee näyttää enää ruudut kaitafilmin
Ovat rakkaan kotikylän multaan ehtineitä
Yksi kuitenkin on kaikki nähnyt omin silmin
Heidät pihaan tähän liittää vielä monet muistot
Monet pienet jalkaparit täällä joskus juoksi
Autioiksi jääneet ovat nyt jo leikkipuistot
Viimeinen on heistä jäänyt tänne muiden vuoksi
(Haasteena oli kuva)
Lähettänyt
DorianK
klo
11.19
4
kommenttia: Anonymous, DorianK, Anonymous, DorianK
Tunnisteet: runotorstai
tiistai 1. tammikuuta 2008
73. haaste: Uudenvuodenpäivä
Monen vieraan,
monen tutun,
iloiseksi otaksutun
kuplivaa näin yöllä juovan
Jotain vanhaa,
jotain uutta,
kaiken tutun jatkuvuutta
odottaa voi jatkon tuovan
Pyytää tahdon,
pyytää voisin,
onnettaren joskus soisin
katseensa mun puoleen luovan
Toivon kenties,
toivon varmaan
maailmamme synkän harmaan
kauneutta jo mulle suovan
Joku itkee,
joku suuttuu,
tuskin tästä mikään muuttuu
alla murheen mustan huovan