Hiljaisuuteen

Vaikka paljon kai aikaa toisillemme soimme
on jo mennyttä se mitä yhdessä koimme
ja vain toistemme ohi jos puhua voimme
lienee parempi ommella kiinni suu

Eihän kuollut hevonen ruoskimalla raada
eikä hiljaisuus varmaan maailmoja kaada
ja parasta kun vastauksia emme voi saada
on kietoutua siihen ja jättää muu

Kuin yrittäisi kitaraa kielittä soittaa
on kun tyhjyyttä pukea sanoiksi koittaa
Myrkky kielissämme tunteet kuihtuneet voittaa
Ajan myötä kai katkeruus unohtuu


(Piti vastata tässä blogissa vain runotorstain haasteisiin, mutta tärkeämpää tekemistä vältelläkseni oli pakko tarttua taas kynään)